Lempi on tämän lauman ärräpää. Tällä "Punaisella Paholaisella" on hyvin äänekäs tapa leikkiä. Örrör- ja mörrör-ääniä ei voi olla kuulematta kun Lempi kutsuu kavereitaan leikkiin. Siinä missä Nora on enemmän sivustaseurailija niin Lempi on miellään täysillä toiminnassa mukana. Oikean tai tekojäniksen perään päästessään ajohaukku raikaa Lempin juostessa saalista kiinni.

Lempi on italiaanomaiseen tapaan hyvin läheisyydenkipeä mutta nauttii myös päiväunista omassa rauhassa. Typy tykkää pussailla ihmisiä ja napata hampailla ohimennen nenästä. Vieraita koiria kohtaan Lempi on hieman epäluuloinen.

Kotioloissa Lempura on helppo mutta ei ollenkaan huomaamaton koira. Sen verran usein on sen mielestä sopiva aika leikkiä.

Yksi ehdottomasti Lempin parhaista puolista on sen tapa nukkua kainalossa. Se tulee ihan liki, mieluiten rintakehän kohdalle, jolloin minä voin painaa nenäni sen niskaa vasten ja hengitellä unettavia henkäyksiä pehmeään koiran karvaan.

Sanon usein Lempiä TOKO-koirakseni, vaikei me olla sitä koskan harrastettu. Nimittäin Lempiä olisi todella helppo kouluttaa enemmänkin, siltä kun löytyy poikkeuksellisen paljon miellyttämisenhalua ja sitä kestää tarvittaessa komentaa vähän kovemminkin. Nuo piirteet eivät ole itsestäänselvyyksiä vinttikoiran ollessa kyseessä.